Olen elänyt viimeiset pari viikkoa vähemmällä sokerilla kuin ehkä koskaan sitten varhaislapsuuden. On oikeastaan äärimmäisen yllättävää, miten helposti se on käynyt. Tehdään heti selväksi, että sokerittomuus ei toki tarkoita samaa kuin elämä ilman makeaa: syön hedelmiä, marjoja ja hunajaa päivittäin ja ne ovat todella makeita, mutta eivät sisällä lisättyä sokeria. Viikonloppuna löysin torilta ystävän vinkkaamana aivan uskomattoman ihanaa provencelaista laventelihunajaa - mitään niin makean suloista en ole maistanut pitkään aikaan ja siitä on tullut uusin suosikkini myös pitkään jatkunutta flunssaa vastaan taistellessa. 

Myönnän syöneeni yhden suklaapalan sekä pieniä määriä teollisesti valmistettuja ruokia - esim. salaatin kastiketta lounaalla tms., joihin hyvin todennäköisesti on lisätty myös sokeria, mutta muutoin olen pojan synttäreiden jälkeen ollut ruokavaliossani ilman sokeria ja tulokset ovat uskomattoman hyviä. Parhaiten huomasin sokerittomuuden voiman eilen, kun osallistuin koko päivän kestäneeseen seminaariin, jonka väliajoilla tarjottiin myös monenlaisia sokerisia herkkuja, mutta onneksi myös terveellisiä välipaloja, kuten hedelmiä ja marjoja iltapäivän kahvitauolla. Ensinnäkin sokeristen herkkujen vastustaminen ei ollut lainkaan ylitsepääsemätöntä vaan jo kohtuullisen helppoa. Join seminaarissa kahvia (huonosti nukuttujen öiden varjolla olen edelleen suonut itselleni sen 1-2 kuppia per päivä), mutta yllätyin että pystyin juomaan sen helposti ilman sokeria - ja jopa maistoin kahvin maun! No, ehkä se oli vain hyvälaatuista kahvia, mutta uskon että johtui myös siitä, että olen vieroittanut itseäni sokerinsyönnistä. Paras tulos oli kuitenkin se, että iltapäivällä, kun normaalisti olisin koko päivän kestäneessä seminaarissa jo nuokkunut kahvi+makea -hetken jälkeen, huomasin olevani aivan virkeä ja hereillä vielä viimeisessäkin paneelikeskustelussa neljän aikaan iltapäivällä ja sen jos jonkin uskon vahvasti johtuvan terveellisestä iltapäivävälipalasta perinteisen kahvi+suklaa -herkuttelun sijaan. Vau.

Muutoin olen seurannut endo-diettiä hieman vaihtelevasti. Punaisen lihan olen onnistunut välttämään kokonaan, eikä se ole ollut ollenkaan vaikeaa. Olen aikanaan ollut vuoden kasvissyöjä - sitten sain tomaattiallergian riesakseni (onneksi se meni sittemmin ohi raskausaikana) ja kasvissyönti kävi tuolloin niin hankalaksi, että päädyin takaisin sekasyöjäksi. Ennen pojan syntymää pyrimme mieheni kanssa välttämään kotona punaista lihaa, mutta jotenkin pojan tulon myötä jauheliha, kinkku ja makkara ovat löytäneet tiensä ihan liian isoon osaan perheemme ruokavaliota. Siihen tällä omalla dietilläni on toivottavasti parempi vaikutus jatkossa. 

Soijaa olen pyrkinyt välttämään kaikin keinoin, mutta manaan sen yleisyyttä monissa paikoissa ja tiedän, että soijakastiketta ruoassa sekä soijaa joissakin syömissäni leivissä (täällä sitä lisätään yleisesti leipään soijajauhojen muodossa) on varmasti ollut. Maitoa en ole juonut, paitsi kahvissa ihan pienen lorauksen jonkin kerran. Sen sijaan juustoon olen "sortunut", kun ystävä toi täysruisleipää Suomesta viime viikonloppuna ja sen kanssa oli "ihan pakko" saada vähän juustoa... Luomumaitorahka on tietysti edelleen jokapäiväisessä käytössä. Vehnää olen pyrkinyt tietoisesti välttämään, mutta välillä ei ole kertakaikkiaan ollut muita vaihtoehtoja kuin syödä leipää, enkä ole myöskään orjallisesti tutkinut mitä ulkona syömäni ruoka sisältää, joten varmasti siinä on ollut myös vehnää. Tässä vaiheessa en tunne tarpeelliseksi orjallisesti seurata diettiä, koska kyseessä ei kuitenkaan ole hengenvaarallinen allergia, eikä ole mitään järkeä näännyttää itseään nälkään. Kahvia en ole pystynyt vielä kokonaan hylkäämään, mutta pärjään jo yhdellä aamukupillisella ja esimerkiksi tänään join töissäkin pelkkää yrttiteetä koko päivän eli kofeiinia sain vain siitä aamuespressosta. Pienin askelin tässä mennään siis kahvittomuuttakin kohti. 

Työasiat ovat imaisseet takaisin arkeen, enkä ehdi enää läheskään yhtä paljon miettimään endometrioosi-juttuja, kun on työt ja lapsiperhearki pyöritettävänä. Välillä unohtaa että koko leikkausta on ollutkaan, eikä muista koko endoa. Varmasti hyvä niin, mutta samalla mietin, että olisi tärkeää muistaa ne opetukset joita tästä kokemuksesta sain, eikä vain palata "kaikki on kuin ennenkin" -elämään ilman mitään muutoksia. Tänään kerroin lounaalla kollegalle, joka myös on pienen pojan äiti, leikkauksesta ja sairaudestani, kun tuntui siltä, että jonkun kanssa haluan asian jakaa, vaikka en ole siitä muuten töissä huudellutkaan. Juuri nyt isompi kysymys on raskaaksituleminen ja siihen liittyvät asiat. Tällä hetkellä on varmasti paras keskittyäkin nimenomaan siihen, koska se on myös paras tapa hoitaa endometrioosiani... Tuloksista varmaankin kuulette sitten jos on jotakin kerrottavaa sen suhteen.

Kemikaaleista sen verran, että selvittelin luonnonkosmetiikkamerkkejä ja sitä, mistä niitä voisi täällä hankkia, mutta en ole vielä ehtinyt ostoksille, siispä olen vain yrittänyt minimoida nykyisen kemikaalien käytön siinä määrin kuin se on mahdollista niin, että silti vielä näyttää ihmiseltä ja henkilökohtainen hygienia tulee hoidettua. Mikä tarkoittaa, että aika paljon kemikaaleja siis edelleen käytän. Tavoitteena olisi luonnonkosmetiikasta löytää meikit sekä kasvohoitotuotteet. Deodoranttini vaihdoin alumiinittomaan ja parabeenittomaan jo viime keväänä ja tämä nykyinen saa nyt luvan kelvata, koska se myös toimii hyvin, mikä on minulle tärkeää. Vaikeinta olisi ehkä luopua nykyisestä shampoosta, koska se on niin hyvä ja sen löytämiseen on kulunut niin paljon aikaa ja kaikki kokemukseni raskausaikana käyttämistäni luonnontuotteista olivat niin huonoja, etteivät houkuttele uusiin kokeiluihin. Poikaa odottaessani tosiaan karsin kaikki kemikaalit minimiin ja yritin tosissani löytää luonnollisia vaihtoehtoja, lopetin meikkaamisen ja pesin hiukseni vain kahdesti viikossa - molemmat olivat mahdollisia koska sekä ihoni että hiukseni voivat raskaudesta johtuen todella hyvin ja lisäksi olin raskaana kesäaikaan, jolloin meikki ja hiustenpesu eivät ole samalla lailla jokapäiväisiä välttämättömyyksiä. Mutta tuosta ajasta on palattu melkein entiseen sitten imetyksen lopettamisen jälkeen, joten taas saa opetella uudestaan...

Näillä mietteillä tänään. Arkikiireistä johtuen en lupaa kirjoittaa tänne joka päivä, mutta pyrin kyllä edelleen pitämään vähintään parin artikkelin viikkotahtia, kun lukijoitakin näkyy jo olevan - ja kiva niin.