Viime aikoina on todella tuntunut siltä, että on ruuhkavuodet päällä, jotenkin tapahtumien ja asioiden virta on loppumaton. Työasioita ei ole ehtinyt edes miettimään melkein pariin viikkoon, mutta riittää tässä ihan riittävästi oman terveyden, koti- ja perheasioiden pyörittämisessäkin taas. Mutta kun tämä blogi ei ole näistä muista niin jätettäköön nyt luettelematta kaikki tänäänkin murheena olleet arjen järjestelyt.

Sen sijaan asiaan. Kävin lääkärin luona otattamassa tikit pois ja keskustelemassa jatkosta. Käynti oli kovin erilainen kuin olin odottanut. Lääkärini on todella halki-poikki-pinoon -tyyppiä eli äärimmäisen tehokas siinä mitä tekee ja selvästi ammattilainen, mutta ei välttämättä psykologisesti kaikkein helpoin tapaus kaltaiselleni pohdiskelijalle. Sain kyllä vastaukset kahteen etukäteen miettimääni kysymykseen/asiaan eli siihen missä endometrioosia oli ollut ja miten leikkaus oli mennyt sekä siihen, että en halunnut enkä ymmärtänyt hormonihoidon tarvetta tässä vaiheessa.

Endometrioosia oli ollut minulla runsaasti kohdun ja suolen välisellä lantion alueella sekä toisessa munasarjassa. Lääkäri oli saanut kaiken poltettua/leikattua pois tällä erää, mutta uudelleenkasvaminen on tässä sairaudessa tietenkin todella tavallista ja pahimmillaan voi tapahtua jopa puolessa vuodessa. 

Kun seuraavana nostin esiin, että en halua hormonihoitoa, koska haluamme saada lapsen, lääkäri oli heti samalla aaltopituudella ja totesi, että ilman muuta, mikäli haluamme lapsen heti, niin nyt on paras mahdollinen aika hankkiutua raskaaksi. Mutta mikäli olen epävarma raskaaksitulohaluistani, silloin hänen mielestään kolmen kuukauden hormoniestohoito täytyy tehdä heti, koska hän ei halua leikata minua uudelleen kuuden kuukauden kuluttua, jos silloin haluan raskaaksi ja endometrioosi onkin jo uusinut. Vaihtoehdot ovat siis tulla heti (seuraavan kuuden kuukauden aikana) raskaaksi tai tehdä hormonihoito. Luonnollisesti ensimmäinen vaihtoehto on meidän tavoitteemme, enkä hormonihoitohin tietenkään lähde (kuten aiemmin tässä blogissa on jo ollut puhetta...).Tuntuu kuitenkin todella hurjalta kun se näin ilmaistaan, että NYT on ne kuusi kuukautta, jolloin mahdollisuus raskaaksituloon on parhaimmillaan.

Ja jotta aika todella tulisi käytettyä hyödyksi, lääkäri suositteli (ja kirjoitti reseptin) clomeja sekä mahdollisesti inseminaatiota.  Noh, tämä ensimmäinen kierto menee joka tapauksessa luomuna, koska kuukautiset oli yhtäaikaa viimeviikkoisen leikkauksen kanssa. Joka tapauksessa alkaa vähitellen käydä kyllä selväksi itsellekin, että jos "pikkukakkonen" halutaan niin odotteluaikaa ei enää ole.

Parikymppisenä ajattelin, että haluan ehdottomasti lapset alle kolmikymppisenä - ja kun 30 alkoi lähestyä eikä lasta alkanut kuulua (yritimme esikoistamme pari vuotta) päätin, että alle 35 saa riittää. Nyt siinä rajalla ollaan, kun ensi vuonna tulee 35 mittariin. Jo aiemmin olen oppinut, että hedelmällisyys laskee useimmilla naisilla radikaalisti 35 ikävuoden jälkeen ja että siinä vaiheessa ei enää suositella hirveän pitkään luomuraskauden yrittämistä, jos mitään ei tapahdu (kolmikymppisenä vuoden yrittäminen ei vielä ollut vaarallista). Nyt kun lisäksi sairastan parantumatonta sairautta, joka vaikuttaa raskaaksituloon - ja toisaalta johon raskaaksitulo ja imettäminen vaikuttavat positiivisesti (tosin tämäkin on yksi endometrioosi-myytti, että raskaus parantaisi endometrioosin, sitähän se ei tee. Yleensä se hillitsee oireita samoin kuin täysimetys, niin kauan kuin kuukautiset ei ole alkaneet, yleensä pitää endometrioosin vielä kurissa, mutta sen jälkeen endometrioosi voi kasvaa uudelleen), niin pakko kai sitä on alkaa ottaa asia tosissaan. Tässä kaiken arjen pyörittämisen keskellä on varmaan tarpeen tällainen herätys, koska muuten tosiaan saattaa käydä niin, että herään neljänkympin korvilla ja huomaan, että on auttamattoman myöhäistä surra jotain joka jäi tekemättä. On sitä ennenkin hypätty tuntemattomaan. Ja nyt taas.

Mutta tosiaan tuntuu, että vähän liikaa on just nyt meneillään. Että välillä haluaisin mun vanhan tutun elämän takaisin. Ei auta. Uusi vaihe on alkanut. 

Seuraavaksi täytyy alkaa viilaamaan endo-diettiä sellaiseksi, jolla raskausmahdollisuudet entisestään kohentuisi. Siihen vinkkejä otetaan vastaan. Ystävä jo muistutti, että steviaa ei ainakaan kannata alkaa syömään, koska sillä on ilmeisesti jotain yhteyttä keskenmenoihin. No, siihen en ole onneksi vielä ehtinyt edes tutustumaan.

Jatketaan näistä. Nyt unta ja huomenna töihin.