Johan ehdinkin jo viikon olla terveenä. Pöh. Uusi nuha yrittää iskeä juuri kun olemme huomenna lähdössä piiitkään odotetulle Italian matkalle! Todellakin pitkään, sillä Firenzestä on miehen kanssa puhuttu melkein siitä asti kun tavattiin. Sain jo 7 vuotta sitten joululahjaksi Firenze-oppaan ja lupauksen, että tänne hän minut vielä vie... No ensi viikolla se viimein toteutuu. Ja samalla saamme nähdä kaunista Toscanan maaseutua sekä nauttia myös pitkästä aikaa yhteisestä ajasta, kun mukaan tulevat myös vanhempani, joiden ensimmäinen intressi taitaa olla viettää aikaa lapsenlapsensa kanssa... Ihanaa!

Elämä on ollut pääsääntöisesti hyvällä tavalla hektistä viime viikot, mutta tällä viikolla on kyllä ehtinyt taas pikkuisen stressaamaankin, kun tunnit ei vain tahdo riittää kaikkeen matkankin lähestyessä. Erityisen onnellinen olen ollut sosiaalisesta aktiivisuudesta, jota on ollut viime viikkoina ihan toiseen tapaan kuin vaikkapa viime keväänä, jolloin olimme vasta muuttaneet tänne. Vihdoinkin alkaa löytyä se oma sosiaalinen verkosto, uudet ystävät ja tuttavat, joiden kanssa viettää aikaa ja joku jolle voi soitellakin, jos on tarvis vähän purkaa sydäntään (vaikka sen purkaminen pääsääntöisesti kyllä kuuluukin parisuhteen sisäiseen piiriin, silti voi olla ihan hyvä välillä olla jotain tasapainottavia ulkoisiakin kontakteja...).

Niin, ehkä sen jo arvasittekin, mutta en ole siis raskaana. Vielä. Viime postauksissa listatut oireet loppuivat kuin seinään siinä 26-27 kiertopäivän paikkeilla ja hieman odotetustikin sitten jo testit näytti negaa sekä 28 että 31 kiertopäivänä ja kuukautiset tuli normaalisti 32 kp (tai miten niin normaalisti - ne olivat superpaljon mukavammat nyt kun endo on leikattu! Kipeät kyllä edelleen ekoina päivinä, mutta ah miten paljon helpommat! Olisipa aina tällaiset! Kunpa endo ei koskaan palaisi!). Koska oireet loppuivat ennen kierron loppua osasin jotenkin asian jo käsitellä ja nega-tuloksiin varautua, joten en viitsinyt asiasta masentua kovin pitkäksi aikaa. Hain apteekista clomitkin valmiiksi, mutta en uskaltanut vielä alkaa niitä syömään, kun tässä kierrossa hyvät päivät sattuu matkalle ja haluan, että minua seurataan (ultralla) jos syön jotain hormonivalmistetta, joka voi aiheuttaa mm. useampien munasolujen kypsymistä. Sitä paitsi viime kierrossa tunsin ovulaation hyvin ja oli jopa oireita siitä, että olisin ollut raskaanakin hetken, joten ongelma, mikä ikinä se sitten meillä onkin, ei siis välttämättä ollenkaan ratkea clomeilla, mutta olen kyllä niitäkin valmis seuraavassa kierrossa kokeilemaan, mikäli tässäkään ei luomuna tärppää. Annetaan nyt kuitenkin vielä lomahuumalle mahdollisuus - se on toiminut ennenkin ;).

Sokerittomuudesta on tullut mun uusi "uskonto", jota jo julistan auliisti toimistossa työkavereille. Elämä on NIIN paljon parempaa ilman sokeria!! Ja sitten kun siihen välillä sortuu niin sen huomaa niin hetkessä, kuinka huono idea se oli. Vähän niin kuin vanhetessa ei halua enää juoda itseään känniin tai ei huvita valvoa yli puolen yön, kun seuraavana aamuna saa niin kärsiä edellisillan hurvitteluista, sokerista on tullut samanlainen juttu mulle: en viitsisi pilata loistavaa oloani sillä ;). Jos tästä olisi mulle aikaisemmin kerrottu, en olisi ikinä uskonut miten iso vaikutus sillä on, enkä olisi myöskään ilman endon kaltaista motivaattoria aikaisemmin pystynyt sokeria kokonaan jättämään pois päivittäisestä ruokavaliosta. Nyt olen ollut jo melkein 5 viikkoa ilman sokeria pääsääntöisesti, viikonloppuisin olen kyllä useimmiten suonut itselleni jotain sokerista ja juhlissa olen syönyt, mutta tärkeintä on ollut viikolla työpäivinä pärjätä ilman, koska se on vapauttanut iltapäivän energian tärkeämpään käyttöön. Ja kyllä, tämä on muuten näkynyt jo hyvällä tavalla ulkomuodossakin, sillä vaatteista ja peilistäkin sen näkee, että kiloja on lähtenyt, vaikkei se ole ollut edes tavoite (mutta syytä on toki ollut, ainahan tämänikäisellä perustyypillä on se ylimääriäinen 5 kiloa, jonka voi karistaa, niin minullakin, vaikken olekaan varsinaisesti (ollut) ylipainoinen). Se, miksi tämä dietti on toiminut mulle myös tässä paremmin kuin jokin aiemmin yrittämäni "laihdutuskuuri" on ollut (riemullinen) yllätys. Luulen, että asiassa on parikin tekijää: olen panostanut paljon siihen, että syön oikeaa ruokaa ja niin puhdasta ruokaa kuin mahdollista, mikä on tarkoittanut suurelta osin prosessoidun ruoan hylkäämistä ja paljon ravintoaineita sisältävään ruokaan siirtymistä. On huikeaa, miten paljon ravitumpi olo tulee ruoasta, joka on tehty oikeista raaka-aineista. Syön nykyään todella paljon hedelmiä, marjoja ja vihanneksia, aiempaa vähemmän maitoa, lihaa ja varsinkin leipää, enkä siis normaalisti ollenkaan mitään sokerista. Punaisen lihan olen jättänyt kokonaan ja leipää menee todella vähän, kun aiemmin saatoin hyvin syödä sen 4-6 palaa leipää päivässä. Nyt hyvä jos 2. Leivän sijasta syön aamulla enemmän kaurapuuroa, lounaalla perunaa tai riisiä ja illalla kaurapuuroa tai mysliä. En ole pitänyt tiukasti kiinni endodietistä, mutta tasapainoisemmaksi olen mielestäni ruokavalioni saanut ja oloni on sitä myöden huomattavan paljon parempi ja kevyempi. Vielä laihdutusdiettiin verrattuna tässä dietissä ihanaa on se, että saan syödä kaikenlaista "hyvää" kuten marjoja, hedelmiä, hunajaa, (sokeritonta)mysliä, tuoremehuja jne. jotka ovat makeita ja hiilihydraattipitoisia, mutta silti terveellisiä ja pitävät ainakin minulla todella hyvin makeanhimon kurissa. Myös maustettu kasvisruoka on yksi suurimmista herkuistani ja nautin siitä, että se kuuluu "hyvien" ruokien listalle. Aionkin jatkossa jaotella ruoat "hyviin" ja "huonompiin", en "sallittuihin" ja "kiellettyihin", koska kiellettyhän aina houkuttelee. Hyvin ravittuna huomaan kuitenkin, että houkutuksia on helppo välttää. 

Ja toinen avainasia on nukkuminen. Arvostan nykyään kunnon yöunia (8-9 tuntia) yli kaiken. Tällä viikolla olen nukkunut huonommin ja sen huomaa myös siinä, että välillä makeanhimo yllättää - ja se todellakin yllättää, koska useimpina päivinä en ole sitä tuntenut ollenkaan.

No, nyt meni taas ruokahöpötykseksi tämä. Riittäköön tältä erää. Nyt työasiat pulkkaan ja matkalaukkuja pakkaamaan! Italia, here we come!

P.S. Meillä ei ole nettiä lomalla käytössä(!), enkä edes raahaa kannettavaa mukaani, joten seuraavia päivityksiä joudutte hieman odottelemaan. Sitten toivottavasti mukavia matkakuulumisia ja ehkä kuviakin luvassa, tuolla marraskuun alkupuolella...